Puun valinta
Kitaran rakentaminen alkaa aina puun valinnasta. Kansilevyyn käytetään tyypillisesti kuusta tai setripuuta, koska molemmat ovat kevyitä mutta jäykkiä pituussuunnassa, mikä on tärkeää äänen muodostuksen kannalta. Kyljet ja pohja tehdään usein tiiviimmästä ja kovemmasta puulajista, kuten palisanterista tai mahongista, jotka heijastavat ääntä takaisin kansilevyyn ja vaikuttavat sävyyn. Rakentaja tarkastaa puulevyt syyn suunnan, tiheyden ja kosteuspitoisuuden suhteen, koska väärin kuivatettu puu voi vääntyä tai halkeilla myöhemmin.
Kansilevy ja pintapaksuus
Kansilevy on ohuimmillaan vain parin millimetrin paksuinen, ja sen paksuutta hiotaan käsin paikasta riippuen, koska tasainen paksuus kautta levyn ei anna parasta mahdollista äänentuottoa. Rakentaja koputtaa levyä ja kuuntelee sen sointia työn aikana, muokaten paksuutta kohta kohdalta.
Sisäiset tuet: fan bracing ja lattice bracing
Kansilevyn alapuolelle liimataan ohuita puulistoja, joiden tehtävä on kaksijakoinen: tukea ohutta levyä jännityksen alla ja muotoilla sen värähtelytapaa. Perinteisessä espanjalaistyylisessä rakenteessa listat on aseteltu viuhkamaisesti keskeltä ulospäin, tätä kutsutaan nimellä fan bracing. Uudemmissa ja kokeellisemmissa rakenteissa käytetään ristikkomaista kuviota, lattice bracing, joka usein yhdistetään ohuempaan kansilevyyn ja hiilikuitulujitteisiin listoihin. Tukirakenteen valinta vaikuttaa suoraan siihen, millainen äänenväri ja äänenvoimakkuus soittimelle muodostuu.
Runko, kyljet ja pohja
Kyljet taivutetaan kuumalla ja kostealla menetelmällä muotoonsa, usein lämmitettyä metallitankoa ja vettä apuna käyttäen, jonka jälkeen ne liimataan pohjaan ja sisäpuolisiin tukirenkaisiin. Tässä vaiheessa syntyy rungon perusmuoto, jonka sisään kansilevy lopulta liimataan.
Kaula ja otelauta
Kaula liitetään runkoon joko perinteisellä läpimenevällä tapilla tai modernimmalla pultattavalla liitoksella, joka helpottaa myöhempää säätöä. Otelauta, usein eebenpuusta tai palisanterista, liimataan kaulan päälle ja nauhoitetaan tarkasti oikeille etäisyyksille mensuurin mukaan. Mensuurin tarkkuus vaikuttaa suoraan intonaatioon, eli siihen, soiko kitara puhtaasti koko kaulan matkalla.
Double Top ja kokeelliset rakenteet
Osa nykyaikaisista rakentajista käyttää double top tekniikkaa, jossa kansilevy koostuu kahdesta erittäin ohuesta puukerroksesta kennomaisen, usein Nomex tyyppisen väliaineen molemmin puolin. Tällä tavoin saavutetaan kevyempi ja samalla jäykempi kansilevy kuin perinteisessä yksikerroksisessa rakenteessa, minkä ansiosta soitin voi soida äänekkäämmin menettämättä sävyn laatua. Jotkut verstaat ovat historian saatossa kehittäneet myös omia, patentoituja resonanssijärjestelmiään, esimerkiksi suomalainen Liikanen-verstas kehitti aikanaan oman ratkaisunsa, jota kutsuttiin Lens Resonance Systemiksi. Tällaiset ratkaisut osoittavat, että klassisen kitaran rakentaminen ei ole pysähtynyt perinteisiin menetelmiin, vaan kehittyy edelleen.
Viimeistely
Lopuksi soitin hiotaan, pintakäsitellään useilla kerroksilla sellakkaa tai muuta lakkaa, ja kielet asennetaan ja viritetään ensimmäistä kertaa. Rakentaja tekee usein vielä pieniä säätöjä satulan ja nollakynnyksen korkeuteen, jotta kitara olisi mahdollisimman helppo soittaa heti alusta lähtien.
Lue lisää
Jos aihe kiinnostaa syvemmin, olemme kirjoittaneet tarkemman artikkelin kitaran rakennuksesta, sekä erillisen oppaan mensuurin hienosäädöstä, joka käsittelee intonaation säätöä yksityiskohtaisemmin. Yleiskatsauksen erilaisiin kitaramalleihin löydät omalta sivultaan.
