Klassisen kitaran puuosat reagoivat herkästi ilman kosteuteen, ja oikea säilytys on yksi tärkeimmistä tavoista pitää soitin hyvässä kunnossa vuosikymmenien ajan. Tämä LG Kitaraopas-sivuston artikkeli käy läpi, mitä kosteustasoja kannattaa tavoitella, miksi suomalaiset talvet ovat kitaroille erityisen haastava aika, ja mitä perushoitotoimia soittimen kunnossapitoon kuuluu.
Oikea ilmankosteus kitaralle
Yleisesti suositeltu ilmankosteustaso puukitaralle on noin 40-60 prosenttia. Tämän alueen alapuolella puu alkaa kuivua, kutistua ja jännittyä, mikä voi johtaa halkeamiin, erityisesti kannessa ja pohjalevyssä. Tämän alueen yläpuolella puolestaan liiallinen kosteus voi aiheuttaa liimaussaumojen pettämistä, lahoamisriskiä ja soittimen äänen muuttumista tunkkaisemmaksi. Tavoite on siis pysyä melko kapealla, mutta tärkeällä vyöhykkeellä ympäri vuoden.
Suomalainen talvi on kitaralle riskialtis aika
Suomessa talven keskuslämmitys kuivattaa sisäilmaa merkittävästi - ulkoilman kylmyys yhdistettynä lämmitykseen voi pudottaa sisäilman kosteuden hälyttävän alas, usein kauas alle sen tason, jota puukitara tarvitsee. Tämä on yksi yleisimmistä syistä, miksi juuri talvikaudella ilmenee äkillisiä halkeamia soittimissa, jotka ovat olleet moitteettomassa kunnossa koko kesän. Jos kitara säilytetään kodissa, jossa ilma on talvella hyvin kuiva, riski kasvaa huomattavasti verrattuna soittimeen, jota säilytetään tasaisemmassa ympäristössä.
Kostuttimet ja mittarit
Kitaran oma kostutin, soundhole humidifier, joka asetetaan äänireiän sisään tai kotelon sisälle, on yksinkertainen ja edullinen tapa pitää soittimen ympäröivä ilma tasaisemmalla kosteudella, varsinkin kun kitara on kotelossa suurimman osan ajasta. Kostuttimen rinnalle kannattaa hankkia erillinen ilmankosteusmittari, jota kutsutaan myös hygrometriksi, ja joka näyttää todellisen kosteusprosentin kitaran lähellä. Arvailu ei riitä, koska huoneen yleinen kosteuslukema ja kotelon sisäinen kosteus voivat poiketa toisistaan selvästi.
Tyypilliset talvihalkeamat
Kuivuudesta johtuvat halkeamat ilmestyvät usein kannen syiden suuntaisesti, tyypillisesti tallan ympärille tai kannen keskisaumaan. Ne syntyvät, kun puu kutistuu epätasaisesti ja jännitys ylittää puun sietokyvyn. Tällaiset halkeamat kannattaa korjata mahdollisimman pian, koska ne voivat laajeta, jos kitaraa jatketaan säilyttämään liian kuivassa tilassa korjaamattomana.
Perushoito
Kitaran puhdistus ei vaadi erikoisvälineitä. Kannen ja kaulan pyyhkiminen pehmeällä, nukkaamattomalla liinalla soittokertojen jälkeen poistaa hien ja lian, joka muuten voi ajan myötä vahingoittaa lakkapintaa ja otelautaa. Hankaavia puhdistusaineita tai liuottimia ei kannata käyttää lakatulle pinnalle ilman varmuutta siitä, että ne sopivat kyseiselle pinnoitteelle.
Kielten vaihtaminen
Kielten vaihtoväli riippuu paljolti soittomäärästä. Päivittäin soittavalle muusikolle kielet voivat menettää kirkkauttaan ja intonaationsa muutamassa viikossa, kun taas satunnaisemmalle soittajalle sama kielisarja voi riittää useiksi kuukausiksi. Merkkejä vaihdon tarpeesta ovat sointivärin tummuminen, intonaation epätarkkuus ja kielen pinnan karheus sormien alla.
Liittyvät aiheet
Jos kiinnostaa, miten kitaran rakennusmateriaalit vaikuttavat kosteusherkkyyteen, kannattaa tutustua sivuun kitaran rakennus. Jos harkitset käytetyn soittimen hankkimista, lue myös opas myytävät kitarat, jossa käydään läpi, mitä käytetystä kitarasta kannattaa tarkistaa.
