Klassisen kitaran yksityiskohdat avautuvat parhaiten silloin, kun niitä pääsee katsomaan läheltä. Tälle sivulle on koottu kuvia, jotka näyttävät, millainen soitin on rakenteeltaan ja millaisilla välineillä sellainen syntyy käsityönä. Kuvat on valittu niin, että ne täydentävät muualla sivustolla olevaa tekstiä kitaran rakentamisesta: kun lukee, miten kansi ohennetaan tai miten pohjalistat liimataan paikoilleen, on helpompi ymmärtää asia, kun näkee samalla, miltä lopputulos oikeasti näyttää.
Äänireikä ja sen koristelu
Yksi klassisen kitaran tunnusmerkeistä on äänireikää kiertävä koristekehys, usein puunpaloista koottu mosaiikki tai yksinkertaisempi puuviilun reunus. Lähikuvassa tämä koristelu näyttää, kuinka paljon käsityötä pieneen yksityiskohtaan voi mennä: kapeita viilusuikaleita leikataan ja ladotaan kuvioksi, joka toistuu usein tietyn rakentajan tai perinteen tunnusmerkkinä. Koristelu ei ole vain visuaalinen lisä, vaan se myös rajaa äänireiän reunan ja suojaa kantta halkeamiselta kyseisessä kohdassa.
Satula ja sen rooli
Kitaran kannen päällä oleva satula on toinen kohta, joka kannattaa katsoa lähikuvasta. Siihen kiinnittyvät kielet, ja sen materiaali, muoto ja korkeus vaikuttavat suoraan siihen, miten soitin soi ja miten helposti se pysyy vireessä. Valokuvissa näkyy usein, miten satula on kiinnitetty kanteen ja miten kielet kulkevat siitä eteenpäin kohti otelautaa.
Otelauta ja kielten ohjaus
Kaulan päällä oleva otelauta on yleensä tummaa, tiivistä puuta, ja siihen upotetut nauhat määrittävät, mistä kohdasta kieli lyhenee kullakin otteella. Lähikuva otelaudasta näyttää nauhojen tarkan asettelun ja sen, kuinka siisti jälki hyvin tehdyssä työssä on: nauhan päät on viimeistelty niin, ettei soittajan käsi tartu niihin soitettaessa.
Viritystapit ja mekaniikka
Kaulan päässä oleva viritysmekaniikka hoitaa kielten kireyden säätämisen. Klassisessa kitarassa tämä on tavallisesti avoin mekaniikka, jossa hammaspyörät ja messinkiset tapit ovat näkyvissä, toisin kuin useimmissa muissa kitaratyypeissä. Lähikuvassa näkee, miten kieli kierretään tapin ympärille ja miten koko mekaniikka on upotettu kaulan päähän siististi ja symmetrisesti.
Puulajit lähikuvassa
Osa kuvista keskittyy itse materiaaliin: kannen vaalea, tiivissyinen havupuu ja pohjan sekä kylkien tummempi, usein voimakkaammin kuvioitunut lehtipuu. Syynkuvio, puun väri ja pintakäsittelyn kiilto vaihtelevat suuresti käytetyn puuerän mukaan, ja juuri tämä luonnollinen vaihtelu tekee jokaisesta soittimesta yksilöllisen näköisen, vaikka itse malli olisi muuten samanlainen.
Kitaranrakentajan työkalut
Verstaan kuvissa toistuvat tietyt työkalut: puristimet, joilla kannen listat pidetään paikoillaan liimauksen aikana, käsirukkaset ja tasohöylät kannen ohentamiseen, sekä erilaiset mallikappaleet ja sapluunat, joiden avulla rungon muoto toistuu samanlaisena kitarasta toiseen. Näissä kuvissa näkyy hyvin, kuinka paljon klassisen kitaran rakentaminen on edelleen käsityötä, jossa tarkkuus syntyy kokemuksesta ja hyvin huolletuista työkaluista eikä automaatiosta.
Miksi tällaisia kuvia kannattaa katsoa
Moni soittaja tai ostaja arvioi kitaraa ensin kuulonsa perusteella, mutta rakenteen ymmärtäminen auttaa myös äänen arvioinnissa. Kun näkee, millainen listoitus kannen alla on tai kuinka ohueksi kansi on työstetty, on helpompi ymmärtää, miksi kaksi näennäisesti samanlaista kitaraa voivat soida eri tavalla. Tätä taustaa vasten kannattaa tutustua myös sivuihin kitaran rakentaminen ja kitaramallit, joissa näitä rakenteellisia eroja käydään läpi tarkemmin tekstin muodossa.
Kuvien käyttötarkoitus tällä sivulla
Tämän sivun kuvat on tarkoitettu havainnollistamaan edellä kuvattuja asioita, ei esittelemään yksittäistä myytävää soitinta. Sivusto on riippumaton tietolähde klassisesta kitarasta, eikä tällä sivulla esitellä minkään yksittäisen verstaan tuotantoa kaupallisessa mielessä. Jos olet ostamassa kitaraa, näiden kuvien tarkoitus on ennen kaikkea auttaa sinua tietämään, mitä rakenteellisia asioita soittimesta kannattaa tarkistaa ja miltä hyvin tehty käsityö yleensä näyttää lähietäisyydeltä.
