Klassisen kitaran valinta tuntuu usein vaikealta, koska soittimia on tarjolla hyvin laajalla hintahaarukalla ja erot eivät aina näy päällepäin. Tämä LG Kitaraopas-sivuston artikkeli kokoaa yhteen ne käytännön tekijät, jotka ratkaisevat soittimen sopivuuden: koko, soitettavuus, materiaalit, ääni ja budjetti. Tavoitteena on auttaa löytämään soitin, joka tukee soittamista eikä jarruta sitä.
Opiskelijakitara vai konserttikitara?
Karkeasti klassiset kitarat jaetaan opiskelijakitaroihin ja konserttikitaroihin, mutta näiden välissä on laaja harmaa alue. Opiskelijakitara on edullisempi soitin, jossa osa rakenteista voi olla vaneria eli laminaattia. Konserttikitarassa puolestaan koko runko on umpipuuta ja soitin on usein käsintehty, mikä näkyy sekä äänessä että hinnassa. Aloittelijan ei kannata tavoitella heti kalleinta soitinta, mutta aivan halvin soitin voi myös turhauttaa, jos sen soitettavuus on heikko.
Umpipuinen kansi ratkaisee paljon
Tärkein yksittäinen laadun mittari aloittelijalle on umpipuinen kansi. Kannen eli soittimen etulevyn materiaali vaikuttaa ääneen enemmän kuin mikään muu yksittäinen osa. Umpipuinen kansi soi täyteläisemmin ja kehittyy vuosien saatossa, kun taas laminaattikansi pysyy äänellisesti melko muuttumattomana. Pohja ja sivut voivat aloittelijan soittimessa olla laminaattia ilman, että se haittaa merkittävästi, mutta kannen kannattaa olla umpipuuta heti kun budjetti sen sallii.
Soitettavuus ja mitat
Soitettavuus tarkoittaa sitä, miten vaivattomasti kieliä saa painettua ja miten soitin istuu käteen. Siihen vaikuttavat kielten korkeus eli action, kaulan leveys ja soittimen yleinen säätö. Klassisen kitaran kaula on teräskielistä kitaraa leveämpi, mikä antaa sormille tilaa, mutta hyvin leveä kaula voi tuntua pieni kätiselle hankalalta. Jos mahdollista, soitinta kannattaa kokeilla itse, sillä sama mitta tuntuu eri käsissä erilaiselta. Liian korkealla oleva action väsyttää vasemman käden ja tekee soittamisesta turhan raskasta.
Ääni ja oma makuu
Äänen arviointi on osin makuasia. Toiset pitävät kirkkaasta ja selkeästä sointivärista, toiset lämpimämmästä ja pyöreämmästä. Kannen puulaji vaikuttaa tähän: kuusi ja seetri antavat erilaisen luonteen, mistä kerromme tarkemmin omassa artikkelissamme. Soitinta kannattaa kuunnella sekä läheltä soittajan korvilla että hieman kauempaa, koska soitin voi kuulostaa soittajalle ja kuulijalle eri tavalla. Tärkeintä on, että soitin innostaa soittamaan.
Budjetti ja mihin raha kannattaa laittaa
Budjettia miettiessä kannattaa muistaa, että soittimen lisäksi tarvitaan kotelo, viritysmittari ja kielet, ja usein kannattaa varata rahaa soittimen säätöön. Hyvin säädetty edullisempi soitin voi olla miellyttävämpi soittaa kuin säätämätön kalliimpi. Jos valinta on vaikea, pätevä myyjä tai soitonopettaja voi auttaa rajaamaan vaihtoehtoja oman tason ja tavoitteiden mukaan. Soitin on pitkäaikainen hankinta, joten kiirehtiminen harvoin kannattaa.
Yhteenveto
Hyvä ensikitara on umpipuukantinen, hyvin soitettavaksi säädetty ja soittajalle mieluisan kuuloinen soitin, joka sopii oman budjetin raameihin. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, soitin palvelee pitkään ja tukee kehittymistä.
