Yksi klassisen kitaran yleisimmistä valintakysymyksistä koskee kannen puulajia: kuusi vai seetri. Kannen materiaali vaikuttaa soittimen sointiin, vasteeseen ja luonteeseen enemmän kuin mikään muu yksittäinen osa. Tämä LG Kitaraopas-sivuston artikkeli vertailee näitä kahta yleisintä kansipuuta, jotta valinta omaan soittotyyliin olisi helpompi.
Kaksi yleisintä kansipuuta
Valtaosa klassisista kitaroista rakennetaan joko kuusi- tai seetrikannella. Molemmat ovat kevyitä ja jäykkiä havupuita, jotka soveltuvat hyvin värähtelemään ja tuottamaan ääntä. Erot eivät ole mustavalkoisia, ja yksittäisten soittimien välillä on vaihtelua, mutta tietyt yleiset luonteenpiirteet toistuvat riittävän usein, jotta vertailu on hyödyllinen lähtökohta.
Seetrikannen luonne
Seetrikansi, yleensä punainen seetri, antaa tyypillisesti lämpimän, pyöreän ja välittömän soinnin. Uusi seetrikantinen soitin soi usein heti valmiina ja täyteläisenä, mikä tekee siitä monelle miellyttävän heti alusta. Seetri reagoi herkästi kevyeenkin kosketukseen, mikä sopii soittajalle, joka arvostaa nopeaa vastetta ja pehmeää sointia. Vastapainona osa soittajista kokee, että seetrin dynaaminen kattokorkeus on hieman matalampi, eli kaikkein voimakkaimmassa soitossa ääni ei kasva yhtä paljon kuin kuusella.
Kuusikannen luonne
Kuusikansi antaa tyypillisesti kirkkaamman, selkeämmän ja artikuloidumman soinnin, jossa yksittäiset äänet erottuvat hyvin. Kuusikantinen soitin tarjoaa usein laajemman dynaamisen alueen: hiljainen soitto pysyy hallittuna ja voimakas soitto kasvaa suureksi. Monet kokevat, että kuusikansi myös kehittyy ja avautuu selvemmin soittovuosien myötä, niin sanotun sisäänsoiton aikana, jolloin ääni kypsyy ja täydentyy.
Sisäänsoitto ja ajan vaikutus
Molemmat kansipuut muuttuvat jonkin verran ajan ja soittamisen myötä, mutta kuusen kohdalla muutos koetaan usein selvempänä. Tämä tarkoittaa, että uuden kuusikantisen soittimen arviointi pelkästään kaupassa voi antaa vaatimattomamman kuvan kuin mihin soitin muutaman soittovuoden jälkeen yltää. Seetri taas kuulostaa alusta asti lähempänä lopullista luonnettaan. Kumpikaan ei ole toista parempi, vaan kyse on siitä, haluaako valmiin soinnin heti vai onko valmis odottamaan äänen kypsymistä.
Kumpi sopii sinulle?
Valinta kannattaa tehdä oman soittotyylin ja makumieltymyksen mukaan. Jos pidät lämpimästä, välittömästä ja pehmeästä soinnista ja soitat usein kevyellä kosketuksella, seetri on luonteva valinta. Jos arvostat kirkkautta, selkeää erottelua ja laajaa dynamiikkaa ja olet valmis antamaan soittimelle aikaa kehittyä, kuusi voi palvella paremmin. Paras tapa päättää on kuunnella ja soittaa molempia samassa tilassa peräkkäin, koska yksittäisten soittimien erot voivat olla yhtä suuria kuin puulajien väliset erot.
Yhteenveto
Kuusi ja seetri ovat molemmat erinomaisia kansipuita, ja valinta on makuasia eikä laatukysymys. Seetri tarjoaa lämpöä ja välitöntä vastetta, kuusi kirkkautta ja dynamiikkaa. Kun tiedät, kummasta luonteesta pidät, soittimen valinta helpottuu merkittävästi.
