Klassisen kitaran rakentajat ovat vuosikymmenten ajan tarjonneet soittajille mallin, joka edustaa niin sanottua massiivipuurakennetta: kyljet ja pohja on tehty kokonaan aidosta palisanterista, ja kansi on joko kuusta tai setriä. Tämä rakenne on perinteisesti ollut konserttikitaroiden ja pidemmälle edistyneiden soittajien valinta, koska se tarjoaa laajan dynamiikan, pitkän sustainin ja äänen, joka kehittyy ja avautuu vuosien soittamisen myötä.
Rakenne ja materiaalit
Massiivipuusta valmistetun kitaran kyljet ja pohja koostuvat yksittäisistä, ohuista palisanterilevyistä, jotka taivutetaan lämmön avulla instrumentin muotoon. Toisin kuin laminoiduissa rakenteissa, puussa ei ole useita liimattuja kerroksia, vaan massa värähtelee yhtenäisenä kappaleena. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, miten kitara resonoi: värähtely siirtyy vapaammin kannelta kyljille ja pohjalle, jolloin syntyy syvempi ja monikerroksisempi sävy.
Kyljet ja pohja: palisanteri
Palisanteri on klassisen kitaranrakennuksen perinteisimpiä materiaaleja. Sen tiheä, kova rakenne heijastaa kannen tuottamia värähtelyjä takaisin tehokkaasti, mikä korostaa bassorekisterin syvyyttä ja antaa äänelle pitkän, hitaasti vaimenevan sustainin. Puun kuviointi vaihtelee levystä toiseen, joten jokainen instrumentti on visuaalisesti ja akustisesti hieman omanlaisensa.
Kansi: kuusi tai setri
Kannen puulaji vaikuttaa merkittävästi sävyyn. Kuusikantinen kitara tuottaa yleensä kirkkaan, selkeän ja hieman terävämmän äänen, joka vahvistuu ja tummuu vuosien soittamisen myötä. Setrikantinen kitara puolestaan on usein lämpimämpi ja pehmeämpi heti uutena, ja sen äänenväri on monien mielestä helpommin lähestyttävä aloittelevalle edistyneelle soittajalle. Molemmat vaihtoehdot ovat vakiintuneita ratkaisuja massiivipuurakenteisissa konserttikitaroissa.
Äänenlaatu ja soitettavuus
Massiivipuusta tehdyn konserttikitaran tunnusmerkkejä ovat laaja dynaaminen vaihteluväli, rikas yläsävysarja ja kyky erottaa sointujen ja yksittäisten äänten sävyvärit selkeästi toisistaan. Tällainen instrumentti reagoi herkästi soittajan otteeseen: kynnen tai sormenpään kulma, kosketuksen voimakkuus ja oikean käden tekniikka vaikuttavat äänenväriin huomattavasti enemmän kuin yksinkertaisemmissa rakenteissa. Tämä tekee instrumentista palkitsevan, mutta se myös edellyttää soittajalta vakiintunutta tekniikkaa, jotta instrumentin koko potentiaali tulee käyttöön.
Kenelle tämä rakenne sopii
Massiivipuurakenteiset konserttimallit on perinteisesti suunnattu soittajille, jotka ovat edistyneet teknisesti pidemmälle ja etsivät instrumenttia, joka kestää ja palkitsee vuosien harjoittelun. Tyypillisiä käyttötilanteita ovat:
- konserttiesiintymiset ja musiikkiopistojen päättötutkinnot
- pidempään soittaneet harrastajat, jotka haluavat vaihtaa laminaattikitarasta massiivipuuhun
- soittajat, jotka arvostavat instrumentin äänen kehittymistä ajan myötä
Aloittelijalle tällainen instrumentti ei välttämättä ole ensimmäinen valinta, koska herkkä rakenne vaatii myös huolellisempaa kosteuden ja lämpötilan hallintaa säilytyksessä. Kuivuminen tai liiallinen kosteus voi vaikuttaa puun liitoksiin ja viritysvakauteen enemmän kuin laminoiduissa rakenteissa.
Hoito ja säilytys
Massiivipuinen kitara kannattaa säilyttää tasaisessa huoneilman kosteudessa, ihanteellisesti noin 45-55 prosentin suhteellisessa kosteudessa. Äkilliset lämpötilan tai kosteuden muutokset voivat aiheuttaa halkeamia kanteen tai pohjaan, joten kitaran siirtäminen esimerkiksi kylmästä autosta lämpimään sisätilaan kannattaa tehdä hitaasti kotelon sisällä.
Lisää tietoa eri rakennetyypeistä ja niiden vertailusta löytyy sivulta kitaramallit, jossa käydään läpi myös vaihtoehtoisia rakenneratkaisuja ja niiden soveltuvuutta eri soittajatasoille.
