Tavallisessa klassisessa kitarassa on kuusi kieltä, mutta sen rinnalla on aina elänyt myös laajennettuja versioita soittimesta. Yksi tunnetuimmista on 10-kielinen kitara, joskus ranskalaisperäisellä nimellä decacorde. Lisäkielet, tavallisesti neljä ylimääräistä bassokieltä, antavat soittimelle laajemman äänialan ja syvemmän resonanssin, vaikka itse perusviritys ja sointi muistuttavat edelleen tavallista kuusikielistä kitaraa.
Narciso Yepes ja soittimen nousu tunnetuksi
10-kielisen kitaran tunnetuin puolestapuhuja oli espanjalainen kitaristi Narciso Yepes, joka 1900-luvun jälkipuoliskolla teki soitinta tunnetuksi konserttilavoilla. Yepesin tavoitteena oli laajentaa kitaran äänialaa ja antaa soittimelle enemmän pohjaa erityisesti matalissa äänissä, joita kuusikielisellä kitaralla ei voi soittaa avoimena kielenä. Lisäkielten ansiosta kitaraan syntyy myös niin sanottua sympaattista resonanssia: vaikka ylimääräisiä bassokieliä ei näppäillä suoraan, ne värähtelevät mukana muiden kielten kanssa ja tekevät koko soittimen äänestä täyteläisemmän ja kaiuvamman.
Miten 10-kielinen kitara viritetään
10-kielisen kitaran viritys lähtee tavallisen kuusikielisen kitaran perusvirityksestä, johon lisätään neljä matalampaa kieltä. Näiden lisäkielten tarkka viritys ei ole yksi kiinteä standardi, vaan se vaihtelee soitettavan kappaleen mukaan: sävellys voi vaatia tietyn matalan sävelen tiettyyn kohtaan bassorekisteriä, ja soittaja virittää lisäkielet sen mukaisesti uudelleen kappaleesta toiseen. Tämä tekee soittimesta joustavan, mutta myös vaativamman käyttää kuin kuusikielistä kitaraa, jonka viritys pysyy samana kappaleesta riippumatta.
Repertuaari ja sovitukset
10-kielisen kitaran ohjelmisto koostuu kahdesta pääsuunnasta. Ensimmäinen on sovitukset, usein urku- ja cembalomusiikista, joissa alkuperäisteos käyttää laajempaa äänialaa kuin kuusikielinen kitara pystyy tarjoamaan: lisäkielet mahdollistavat näiden sovitusten soittamisen niin, että basso kulkee kuten alkuperäisessä teoksessa. Toinen suunta on musiikki, joka on sävelletty suoraan laajennettua äänialaa varten, eli säveltäjä on tietoisesti hyödyntänyt lisäkielten antamaa tilaa bassorekisterissä. Tällaiset teokset eivät toimi samalla tavalla tavallisella kuusikielisellä kitaralla, koska niiden bassolinja on kirjoitettu lisäkielten mataliin säveliin, joita tavallisella soittimella ei yksinkertaisesti ole.
Kuka rakentaa 10-kielisiä kitaroita nykyään
10-kielinen kitara on edelleen selvästi nišituote verrattuna tavalliseen kuusikieliseen soittimeen. Sitä ei valmisteta sarjatuotannossa, vaan yksittäiset kitaranrakentajat tekevät niitä tilaustyönä niille soittajille, jotka erikseen haluavat laajennetun äänialan soittimen. Koska kysyntä on pieni, 10-kielisten kitaroiden rakentaminen vaatii rakentajalta erityistä kokemusta kaulan leveyden ja tallan mitoituksesta, sillä kymmenen kielen jännitys vaikuttaa koko soittimen rakenteelliseen kestävyyteen enemmän kuin tavallisessa kuusikielisessä mallissa.
Lue lisää
Jos haluat vertailla 10-kielistä kitaraa muihin klassisen kitaran malleihin, tutustu sivuun kitaramallit. Soittimen rakenteellisia yksityiskohtia, myös laajennetuissa malleissa, voi katsoa lähempää sivulta valokuvia.
